Vein lapsen sisälle kun ulkoilma alkoi käydä keuhkoille.
12.12.2012
10.12.2012
184.
Unohdin pakata kyläreissulle varavaippoja. En panikoitunut tai muuten pilannut sillä kaikkien tunnelmaa vaan rakensin vaipat harsoista yms. löytyneestä tarvikkeista.
183.
Annoin lapsen kokeilla, tutkailla ja harjoitella rauhassa enkä heti mennyt neuvomaan ja tekemään puolesta.
6.12.2012
182.
Nukutin lapsia 2,5h menettämättä pahemmin malttia ja luovuttamatta, vaikka olikin jo nälkä ja telkkarissa linnanjuhlat. En nähnyt ainoatakaan kättelyä tai juuri muutakaan. Lopputeksteistä vilauksen.
180.
Järjestin kotiin lapsille fyysisiä aktiviteetteja kun ulkona pakkasrajat paukkuu ja päivät vietetään tylsästi neljän seinän sisällä.
179.
Pidin pintani kun kasvatuspäätöksiäni arvosteltiin. Saa olla erimieltä, mutta sen takia en mietittyjä ja perusteltuja linjauksiamme ala muuttamaan.
1.12.2012
178.
Vaikka mies on poissa koko viikonlopun ja etukäteispaniikki selviämisestäni oli valtava, onnistuin viettämään hauskan päivän poikien kanssa uupumatta ja hermojani menettämättä. Ehkä kun tavoitteita ei asettanut edes korkealle päin, niin ei ollut paineita. Kaikesta mentiin matalimman yli, mutta tärkeintä että kaikki meni tyytyväisinä petiin.
29.11.2012
27.11.2012
26.11.2012
173.
171.
23.11.2012
170.
Tajusin poistua ennen kuin oikeasti hermo loppuisi. Kun mielessä käy ihan oikeasti nuijanukutus, on syytä vaihtaa nukuttajaa.
21.11.2012
169.
Keskityin nukuttamiseen. Mielessä pyöri aikuisten huolet, mutta sain sysättyä moiset syrjään ja rauhoituttua pienten viereen. Jos itse on levoton on vaikea saada toisia rauhoittumaan.
168.
Käytin tehokkaasti hyväksi lyhyen hetken ilman poikia kotona ja siivosin pahimmat. Tutkimusmatkailijaiässä olevien kotona vessanpönttöjen hygieniatasosta on pidettävä huoli.
19.11.2012
18.11.2012
165.
Vietettiin keskoslasten päivää kotona rauhassa kiireettä. Molemmat vanhemmat kotona, eikä ihmeitä ohjelmassa. Pojat nauttii niin kovin, että pitäisi useammin keskittyä näihin.
164.
Verkostoiduin. Jo aikaa sitten lähellä asuva toinen monikkoäiti antoi puhelinnumeronsa. Vihdoin sain käytettyä sitä ja päädyimme leikkimään tuon perheen pihaan. Voi kuinka mukavaa!
163.
Annoin huomiota sitä tarvitsevalle. Kotitöiden ja muun aikuistenhomman varjoon jäänyt lapsi oireili jo selvästi huomionpuutetta. Lopetin muun ja keskityin lapseen.
14.11.2012
162.
Tarkistin säätilan, jotta sain pojat puettua ulos oikein. Näillä leveyspiireillä sää vaihtuu vikkelämpään ku mummo lumessa, joten tää on oikeasti tärkee.
13.11.2012
161.
Keskityin. Pitkästä aikaa kasvatin oikein ajatuksella. Mietin katsekontakteja, kosketusta, sanavalintoja jne.
12.11.2012
160.
Viiden tunnin yöunien jälkeen olin koko päivän aivan zombi. Onnistuin silti olemaan lempeä ja pitkäpinnainen. Eikä edes tarvittu suklaadopingia.
157.
Rohkaisin mieleni ja menin poikien kanssa samaan puistoon perhepäivähoitajien kanssa. Puistoa ympäröi aita ja toisen pojan syntyneen seikkailunhalun takia se on tarpeen. Tähän asti oon vältellyt tuota puistoa kun en oo halunnut joutua 'arvosteltavaksi'. Moinen pelko taitaa olla ihan vaan mun päässä.
156.
Osallistuin poikien kanssa kerhon askarteluhetkeen. Tuli kokeiltua, vaikka ei varmaan hetkeen uudestaan yritetä uudestaan. Vaan miksi hylätä joku juttu kokeilematta, eisekuitenkaanonnisu-perusteella?
7.11.2012
155.
Tajusin harjoitella ennen tositoimia. Duon kanssa kaikki ei aina toimi, mikä solon kanssa sujuu ku tanssi. Tämä mielessä kokeiltiin tänään kotipihassa kokoonpanoa yksi aikuinen ja valjastetut kaksoset. Ei tarvi lähteä toiste.
6.11.2012
154.
Muutin toimintatapaa poikien uusien taitojen mukaiseksi, enkä väkisin yrittänyt pitää kiinni vanhastq. Ei ole enää sulkemista toista ulkopuolelle toisen pyllyä putsatessa.
153.
Varauduin nukutusrumbaan syömällä iltapalan samaan aikaan poikien kanssa. Yleensä söisin vasta kun pojat nukkuu, kaikessa rauhassa. Nyt näin, jotta hermot ei nälän takia loppuisi.
4.11.2012
152.
Mööpeleeratutin kodin uusiksi, kun toinen poikasista oppi kiipeämään pinnasängystä. Siirtyminen tavalliseen sänkyyn kauhistuttaa, mutta yli metrin korkeudelta tippuminen kauhistuttaa enemmän.
151.
Pääsin yli kurasta. Kauppareissulla toinen ehti kuralätäkköön sotkeentumaan oikein huolella. Hetken voi-kamala-rattaat-sotkeentuu-kaupan-lattialle-joutuu-kuraa-mitä-ihmiset-nyt-ajattelee-paniikin jälkeen tajusin,että se on vaan kuraa ulkohousuissa.
150.
Lohdutin toista kuhmupäätä, kun kuulin toisen kiipeävän kiellettyyn paikkaan. En hylännyt lohdutettavaa, vaan pyysin vierasta auttamaan.
1.11.2012
149.
Tein amerikkalaisia pannukakkuja iltapalaksi. Täysjyvävehnäjauhoista sentään. Hyvä äiti on välillä vähän hömppä.
31.10.2012
148.
Kestin urhoollisesti kivun ja puutuneisuuden, minkä 10kg painavan lapsen sylissäpito heräämössä aiheutti. Olo oli kuin ensitreffeillä: ois viittä vajaa pakko vaihtaa asentoa, mutta ei henno ja voi kun toisella selvästi on hyvä näin.
147.
Valmistauduin huolella lapsen päiväkirurgiseen toimenpiteeseen (jo edellisenä iltana). Luin läpi kaikki prosyyrit, pakkasin kaiken tarvittavan, valitsin vaatteet valmiiksi ja järjestin toisen pojan hoitajalle ruuat yms. valmiiksi.
(Heti luisuin uudesta ryhdistä ja postaus tulee vuorokauden myöhässä. Syy on kuitenkin kelpo, kun ei vaan paukut kaiken valmistautumisen lomassa enää tähän riittäneet.)
29.10.2012
146.
Uusi yritys
Kirjasin iltaisin ylös hyvä äiti -tekoni kalenteriin tai muistivihkoon. Yritin päivitellä niitä perästää päin ja ajattelin ottavani tahdin kiinni taas syksyllä.
Rytmin kiinni ottaminen osoittautui hankalaksi. Kerrallaan en jaksanut/ehtinyt laittaa kaikkia, joten laitoin nipuissa. Joka päivä en ehtinyt/jkasanut. Jäin uudestaan jälkeen. Edelleen kuitenkin laitoin hyvät teot muistiin paperille.
Sitten tuli flunssa. Flunssan mukana väsymys. Väsymys toi muassaan kuikun ja lyhensi pinnan. Oli vaikea jaksaa olla hyvä äiti. Huono äiti otti tilaa niin, että iltaisin ei ollutkaan enää helppoa uskoa, että varmasti jotain hyvääkin sain tänään tehtyä. Luovutin.
Sunnuntain vastaisena yönä maatessani lastenhuoneen lattialla mietin tehneeni elämäni isoimman vihreen hankkiessani lapsia. Ei lapsissani vikaa ole, vaan minussa. Ei minusta ole äidiksi.
Hävetti.
*
Hyvä äiti pyytää anteeksi ja antaa itselleen anteeksi. Hyvä äiti ei jää rypemään virheissään ja luovuta. Hyvä 'iti katkaisee epäonnistumisen kierteen vaikka sitten väkisin. Hyvä äiti kerää itsensä, nousee ylös ja koitaa parantaa tapansa. Lastensa ja itsensä takia hyvä äiti aloittaa aina uudestaan ja jatkaa silloinkin kun jo tekisi mieli luovuttaa.
Apuna uudelleen yrittämisessä olkoon uusi hehkeän keltainen älypuhelimeni. Sillä onnistuu blogimerkintä illan päätteeksi vaikka peiton alta. Joskos se pitäisi hyvän rytmin yllä ja taas jaksaisin nukkumaan mennessä etsiä päivästä sen yhden hyvän.
5.10.2012
145.
144.
143.
142.
141.
139.
138.
137.
17.9.2012
136.
135.
134.
10.9.2012
133.
132.
8.9.2012
131.
130.
129.
127.
126.
125.
124.
5.9.2012
122.
121.
120.
Toivon, että huoli on turha, mutta siltä varalta ettei ole, olen tyytyväinen että sain asiani sanottua.
119.
118.
116.
114.
113.
29.8.2012
112.
111.
110.
109.
108.
107.
106.
26.8.2012
105.
104.
103.
102.
101.
100.
98.
97.
25.8.2012
96.
95.
94.
93.
8.8.2012
92.
91.
90.
89.
88.
87.
86.
84.
85.
84.
83.
82.
81.
80.
79.
78.
Selittelyjä
21.7.2012
77.
76.
18.7.2012
69.-75.
11.7.2012
68.
67.
66.
65.
64.
63.
6.7.2012
62.
61.
3.7.2012
60.
59.
58.
57.
30.6.2012
56.
55.
28.6.2012
54.
27.6.2012
53.
52.
51.
50.
48.
21.6.2012
Ajatuksen tynkä
Minä koen itseni hieman paremmaksi äidiksi kun käytän lapsilleni kestovaippoja ja syötän jälkikasvulleni kotona tehtyä luomuruokaa. Koen onnistuneeni äitinä kun leikin opettavaisia ja kehittäviä leikkejä lasteni kanssa.
Perheemme tilanne on sellainen, että välillä voimat kuluvat muualle. Turvaudun kertakäyttövaippoihin, purkkiruokaan ja sohvalla silvusilmällä poikien seuraamiseen. Niinä iltoina koen olevani kelvoton.
Me hyväosaiset vanhemmat unohdamme liian usein, että hyvään vanhemmuuteen ei muuta tarvita kuin pitää huoli perustarpeista: ravinto, uni, turvallinen ympäristö, hellyys ja hygienia. Ne riittää. Toki, jos omat voimavarat riittävät, ei ole väärin tehdä enemmänkin.
Väärin on asettaa oma vanhemmuus ehdottomaksi rajaksi hyvälle vanhemmuudelle. Tai ei edes välttämättä oma, vaan se minkä omassa päässään on kehitellyt kuvaksi täydellisestä vanhemmasta.
Olen viime viikkoina koittanut keskittyä siihen todelliseen huonon äidin rajaan. Ärsyttää, että koen itseni niin usein huonoksi äidiksi, kun todellisuudessa olen kovin kovin kaukana moisesta.
47.
19.6.2012
44.
17.6.2012
15.6.2012
42.
41.
13.6.2012
12.6.2012
38.
10.6.2012
Arkiset hyvät
*
Päätin aluksi, etten käytä tässä blogissa lainkaan tunnisteita. Nyt mieleni on muuttunut. Kunhan keksin hyvät kategoriat hyville teoille, niin liitän tunnisteet myös tähän astisille. Mielessä on kategoriat kuten arkiset hyvät, ilon hyvät, ideologiset hyvät ja vastuulliset hyvät. Jos tulee mieleen hyviä, niin kertokaa.
37.
36.
8.6.2012
35.
34.
33.
32.
5.6.2012
31.
4.6.2012
30.
29.
28.
1.6.2012
27.
30.5.2012
26.
25.
28.5.2012
24.
23.
27.5.2012
22.
21.
24.5.2012
20.
23.5.2012
19.
22.5.2012
18.
17.
21.5.2012
16.
20.5.2012
15.
19.5.2012
14.
18.5.2012
Täydellinen äiti
Tässä kohtaa on oltava tarkkana. Olisin voinut kirjoittaa äsken "hyvä äiti teko on sellainen, joka saa minut tuntemaan itseni hyväksi äidiksi".
Jos olisin kirjoittanut niin, olisin kaivanut itselleni mojovan sudenkuopan. Päässäni on iskostuneena kuva täydellisestä äidistä. Sellaisesta joka imettää vähintään vuoden ikäiseksi, tekee sen jälkeen kaiken ruuan lapsilleen itse luomuraaka-aineista, käyttää kestovaippoja ja kantaa lapsensa liinassa. Tämän äidin kotona on aina puhdasta, tavarat paikoillaan ja tallessa. Lapsilla on aina siistit vaatteet ja iloinen mieli. Äiti vie lapsiaan ulos juuri sopivasti, leikkii, puuhaa ja askartelee lastensa kanssa täydellisen kehittävästi. Ja kuitenkin löytää vuorokaudesta aikaa myös itselleen, näyttää aina hyvältä ja on aina tyytyväinen ja onnellinen.
Tuo täydellinen äiti, on se mitä mielestäni aina tulee tavoitella, vaikka en edes usko tuon myyttisen otuksen olemassaoloon. Jos lähtisin tavoittelemaan tuota, en varmasti iloitsisi. Joutuisin pakottamaan itseni päivittäin tekemään enemmän kuin mihin voimani tai vuorokauden tunnit riittäisivät. Pienen virheen sattuessa menettäisin uskoni hyvään äitiyteen. Olisin lopulta ahdistunut ja stressaantunut koko ajan. Enkä siis taaskaan olisi tuo täydellinen äiti. Kaiken lisäksi, olisin iloton äiti. Iloton äiti = iloton koti = iloton lapsi = epäonnistunut äiti.
En joka päivä tee täydellisen äidin sankaritekoja. Silti joka päivä jossain kohtaa nauran lasteni kanssa. Vähintään kerran päivässä katson lapsiani hölmö hymy kasvoillani ja olen pakahtua onnesta. Joka ilta olen iloinen, että olen äiti.
17.5.2012
12.
15.5.2012
11.
14.5.2012
10.
9.
12.5.2012
8.
10.5.2012
Raja
Olen kamppaillut projektini ensimmäisen viikon etsien rajaa sille, mitkä teot hyväksyn blogiini äititeoiksi. Päädyin asettamaan rajan miettien mitä ajattelisin muiden tekemisistä. Raja kulkee siinä, missä asiat eivät enää ole mielestäni mielipidekysymyksiä. Hyvä äititeko on sellainen, jonka vastakohta olisi huono äititeko. Huono äiti ei jousta, ei rohkaise, ei anna lapsen kokea uutta.
Luulen, että joudun joustamaan jossain kohtaa tästä rajauksesta. 365 on paljon tekoja. Jossain kohtaa joudun varmasti siirtymään mielipiteiden ja ideologioiden puolelle. Ensin pitäisi vain keksiä mitä mieltä olen.
7.
Naisen talvisota
9.5.2012
6.
8.5.2012
5.
7.5.2012
4.
6.5.2012
3.
2.
4.5.2012
4.5.2012
Blogi päättyy 3.5.2013 poikien täyttäessä 2v. Silloin kasassa olkoon 365 hyvä-äititekoa, yksi joka päivältä.