29.8.2012

112.

Menin yhden kanssa uimaan ja jätin toisen isän kanssa kotiin. Kaksosilla kahdenkeskeinen aika vanhempien kanssa on kortilla. Onneksi välillä edes tajuaa tehdä tälläistäkin.

111.

Raahasin koko perheen ulos kävelylle. Niin teki mieli vaan maata sohvalla ja lonnia koko juhlien jälkeinen päivä. Iltapäivään mennessä koko porukka oli kuitenkin jo niin kireinä, että ennen kuin homma yltyi pakotin miehen ja pikku-ukot ulos kanssani kävelylle. Hyvä ratkaisu, toimii aina!

110.

Järjestettiin juhlat poikien aikataulun mukaan. Pojat saivat aamulla ensin leikkiä ulkona, syödä launaan rauhassa ja nukkua kunnon päiväunet, ennen vieraiden tuloa. Näin pojatkin pystyivät nauttimaan vieraista ja juhlaruuista hyvillä mielin.

109.

Poistin ärsykkeen. Hankittiin levysoittimen eteen ovet. Onhan se väistämättömän mielenkiintoinen vekotin, mutta kun siitä irtoaa ne nappulat, niin siihen ei sais koskea. Jotta kaikki päivät ei kulu tapellen, hankittiin ovet. Palataan aiheeseen sitten kun tuo kielellinen kapasitetti vähän kasvaa.

108.

En stressannut huonosta syömisestä vieraiden läsnäollessa. Ties vaikka ois syömättömyys johtunut kiinnostavista vieraista. Stressaisin sitten joskus paremmalla ajalla, ei se lapsi yhden aterian väliinjättämisellä nälkään kuole.

107.

Vein lapsen uudestaan siihen samaan liukumäkeen josta edellisenä päivänä lapsi tuli kierien portaat alas. Turha sitä likumäkeä moisesta on demonisoida.

106.

Neuvottelin toisen äidin kanssa siitä, mitä kumpikin toivoo lasten yhteisleikin "säännöiksi". Mikä on kiellettyä ja mikä ei. Ei tarvi sitten jälkikäteen kyräillä kun on sovittu yhdessä. Molemmat jousti.

26.8.2012

105.

Annoimme lapsen rauhassa totutella veteen. Kesän jälkeen alkoi taas vauvauinti. Aalta oli paikka ja homma päässyt ilmeisesti unohtumaan ja alkujärkytys oli kova. Pikkuhiljaa totuttelemalla poika vähä vähältä rohkaistui ja loppuleikkiin pääsi jo mukaan. Ei pakottamalla, vaan totuttamalla.

104.

Valmistelin miehen kanssa yhdessä seuraavan päivän lääkärikäynnin. En pääsisi mukaan, joten oli luotettava siihen että mies pärjää. Käytiin läpi kaikki olennainen, kirjoitettiin lista kerrotaavista ja kysyttävistä.

103.

Nautin olostani poissa kotoa. Jätin pojat miehen kanssa kotiin ja lähdin ystävän kanssa yökyläilemään. Tälläkertaa osasin ottaa kaiken ilon irti tuosta vapaahetkestä ja sain todella kerättyä voimia.

102.

Pesin lasten kädet ulkoa sisälle tullessa. Tää tekee niin kovasti mieli aina sivuttaa. Peseminen on hankalaa, erityisesti koska sillä välin kun pesee toisen käsiä, toinen ehtii vessanpöntölle tai vessapaperille leikkimään. Kun sen ekan kädet on puhtaat ja ottaa sen toisen, niin se eka menee sinne vessanpönttöön ja taas pitää pestä kädet. Huomaatteko loputtoman kehän muodostumisen?

101.

Opetin lapsiani leikkimään. Tajusin hiekkalaatikon reunalla istuessani, että ei kai pojat voi tietää mitä ämpärillä ja lapiolla pitäisi tehdä, kun eivät ole koskaan nähneet. Ja mistä ne sen mallin saisi, jollei äidiltä. Niinpä tein hiekkakakkuja hiekkakakuujen perään. Nyt osaa molemmat tomerasti paukuttaa lapiolla ämpärin pohjaa minun lorutellessa vieressä "älä tule paha kakku, tule hyvä kakku".

100.

Kannustin lasta. Aan kävely on niin lähellä, mutta poika on aivan älyttömän varovainen. Tein kaikkeni kannustaakseni ja rohkaistakseni, mutta ainakaan vielä ei tuottanut tulosta. Intoa ja halua riittää, mutta kanttia ei ihan vielä.

99.

Lellin poikia tekemällä heidän lempiruokaa. Tällä hetkellä se on kalakeitto.

98.

Annoin aikaa sylissä. Liikkuminen kun on lisääntynyt, samaa tahtia on lisääntynyt tarve hakea turvaa äidin sylistä. Äidin syliin pääsee (melkein) aina kun sitä tarvitsee.

97.

Kasasin parvekkeen taittotuolit lattialle. Pöydälle kiipeäminen niitä pitkin houkuttelee kumpaakin pojista niin kovasti. En vaan aina voi olla paikalla.

25.8.2012

96.

Onnistuin hillitsemään järkytykseni löytäessäni Aan ikkunalaudalta parvekkeelta. (Siis sillälailla, että pudotusta ois ollut max.1m parvekkeen lattialle.) Yleensä kun oon tullut paikalle Aan kiipeiltyä jonnekin, huudahdan aina kauhistuneena ja aiheutan huudollani sen että Aa kääntyy katsomaan ja putoaa. Nyt sain otettua lapsen turvalllisesti alas.

95.

Annoin poikien tutustua piimään omalla tavallaan ja kaikilla aisteilla. Piimä oli uus juttu ja ajattelin että saavat rauhassa ihmetellä moista litkua. Naamat, sormet, penkki ja pöytä oli kuorrutettu lopulta piimällä. Mausta eivät tainneet tosin juuri välittää.

94.

Annoin pojille joka ruualla jotain tuoretta. Periaatepäätöksenä tästä eteenpäin edes kurkkukepakko molemmille käteen pöydässä. VAikka pilteistä ollaan jo siirrytty muutama kuukausi sitten ihan tavalliseen ruokaan, niin tällästä en sitten ollut aiemmin tajunnut. Nyt tajusin. Kesäaikaan tää on vielä niin helppoa.

93.

Annoin poikien viettää rauhaisan kotiinpaluupäivän. Ois ollut tekemistä yhtä jos toista, mutta tuntui tärkeämmältä antaa pojille väliin ainakin yksi lepopäivä. Sellainen jolloin pojat määräävät kaikella tapaa rytmin.

8.8.2012

92.

Annoin poikien mennä leikkimään huoltoaseman leikkipaikalle. Kävin päässäni hetkellisen taiston basiliskoriskin ja reissuturhautumisen välillä. Päätin, että kesällä näin.

91.

Annoin poikien herkutella. Ei tehnyt tiukkaa, sillä herkuina oli ämpärillinen mustikoita ja läjä mansikoita. Saivat syödä niin paljon kuin jaksoivat. Ainoa sääntö oli, että mustikkaämpäriä ei kaadeta maahan. Ihan koko 10l ei mennyt, jäi jotain säilöttäväksikin.

90.

Menin mustikkaan. Kun en ensi vuonna tuo leipää pöytään, niin toinpahan edes mustikat. Ainakin toviksi eteenpäin varmistettu poikien aamuvitamiinit.

89.

Annoin liekaa. Pojat leikkivät hyvän tovin hiekkalaatikolla kaksin. Me istuttiin hetken matkan päässä, puskan toisella puolella. Touhut kuuluivat kyllä aikuisille asti, mutta suoraa näköyhteyttä ei ollut. Pojat palkitsivat luottamuksen leikkimällä kauniimmin kuin ikinä.

88.

Juhlistettiin kehitysikäsynttäreitä. Kaksi synttärisankaria = kaksi kakkua. Mienasin aluksi, että turhaa moista on juhlistaa, mutta tulinpa toisiin aatoksiin. Hyvä äiti huomioi tärkeät asiat ja päivät. Tää oli sellanen.

87.

Annoin pojille monenlaisia makuelämyksiä. Hienosti maistui tzaziki, kikhernepihvit, doro vot, injerat, kookosbanaanit, sienikastike, nakit jne jne. Näin montaa uutta ruokaa ei olla taidettu koskaan aiemmin kokeilla näin lyhyessä ajassa.

86.

Mahdollistin nakupelleilyn. Molemmat pojat selvästi kaipaa vaipattaoloa. Kelin olessa lämmin ja päivän vierähtäessä pihalla, on hyvää aikaa tuuletella pyllyä. Hetki kesti, että hienopyllypojat pystyivät alastomat ahterinsa maahan laskemaan, mutta kun oudosta uudesta tuntemuksesta päästiin, niin riemua riitti.

85.

Vein pojat saunaan. Ihan lauteille asti. Pojat tykkää.

84.

Harjoiteltiin mukista juomista, silleen ihan ite. Lämpimänä päivänä ulkona on hyvä harjoitella miten sitä mukia oikeen käytetään. Muuten sujuu jo aika hyvin, mutta pöydälle laskeminen on haastavaa. Onneks pihalla harjoitellessa ei haittaa.

85.

Annoin poikien tutustua järveen. Saivat läiskytellä ja pulikoida, konttailla järveen melko vapaasti. Pari vahinko sukellusta tuli, mutta onneksi ranta on matala ja äiti tai isä jatkuvasti vierellä. Veden äärellä lapsuutensa eläneenä, ilahduttaa että pojat ovat vedestä niin innoissaan.

84.

En tehnyt samaa virhettä kahdesti. Reissumme toinen autolla-ajelupäivä ja nyt tiesin jo tehdä asiat toisin. Aamupäivän ukkelit viettivät hiekkalaatikolla temmeltäen. Puolenpäivän aikaan väsyneet ja hyvin syötetyt ukkelit kannettiin autoon. Tällä kertaa autossa ei riekuttu ja perilläkin ilta sujui rauhaisammin.

83.

Pyydystin sammakon pojille ihmeteltäväksi. Siis ihan vaan kämmenieni sisään hetkeksi. Maasta pojat eivät olisi varmaankaan pystyneet sammakkoa bongaamaan, mutta nyt kun näkivät sen ensin äidin kädessä ja hyppäävän siitä taas maahan, seurasivat pienet silmät sammakon menoa tiiviisti. (Lupaan, että tämän hyvän teon takia yhtäkään sammakkoa tai muuta elävää ei vahingoitettu.)

82.

Lähdin lasten kanssa leirille. Kolme yötä metsikössä (tosin hyvin sisämajoituksessa) oman rakkaan harrastuksen parissa. Iso ja roheka askel meidän perheelle. Pojat jaksoivat paremmin kuin olisin ikinä uskonut ja tuntuivat nauttivan rajattomasta ulkoilusta.

81.

Opin, että jos lähtee lasten kanssa ajamaan pitkää matkaa, on jossain kohtaa löydettävä aikaa lasten leikeille. Näin ensimmäisen reissun ensimmäisenä päivänä en moista osannut ottaa huomioon. Ensin istuttiin autossa, sitten kantorinkassa ja sitten rattaissa. Kosto oli karu. Molemmat ukkelit olivat niin niin levottomia illalla, että mistään ei tullut enää mitään.

80.

Pakkasin. Koko päivän. Mietin aivan kaiken mahdollisen matkalla eteentulevan tilanteen ja varauduin niihin. Käytin kaiken liikenevän kykyni saadakseni kaiken tarvittavan pakattua riittävän pieneen tilaan. Ja kun tätä tänne päivitän, on matka jo ohi ja voin todeta, että pakkaaminen ja varautuminen onnistui.

79.

Ulkoilutin pojat, vaikka ei yhtään tehnyt mieli. Kun kyläläiset saatiin ulos ovesta, teki mieli vaan jäädä sohvalle loikoilemaan. Poikien olo oli kuitenkin levoton ja niinpä raahasin luuni ylös penkistä ja vein ukkelit ulos. Oma olokin koheni kunhan vain pääsin yli alkukankeuden.

78.

Annoin poikien olla laiskoja ja löysiä. Kummitädin synttärit venyivät myöhään iltaan ja niinpä myös aamulla koko perheen unet. Pojat olivat koko päivän sen oloisia kuin olisivat rankemminkin juhlineet. Ja kun ei kerta meno yltynyt, niin en sitä pakottamaankaan ryhtynyt, vaan annoin poikien laiskotella. En tiennyt, että noin pienilläkin on jo dagen-eftereitä.

Selittelyjä

Läjäpäin hyviätekoja kirjattuna kalenteriin, mutta ei blogiin. No nyt ne tulee sitten kaikki kerralla. Lomalla oon ollut melkolailla offline ja sama meno jatkunee vielä tämän ja ensi viikon. Joskos sitten taas miehen palattua sorvin ääreen, alkais meilläkin taas arkiset rutiinit.