8.6.2012

34.

Nielin tappioni. Äitiyttäni olisi hivellyt tulla kotiin ja saada osakseni torviatöräyttelevä ja "Ihanaa että tulit takaisin, meillä oli ihan kamala ikävä"-kylttiä kannatteleva vastaanottokomitea. Sitä ei tullut. Poikien naamoilla käväisi hymy, konttasivat tervehtimään lyhyesti ja jatkoivat puuhiaan. On hyväksyttävä, että noin lyhyellä ajanjaksolla en ole korvaamaton edes lapsilleni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti