30.6.2012

56.

Annoin poikien kokeilla rajojaan. Nurmikentällä piknikillä oli lääniä missä kontata. Aa ei rohjennut viltiltä kauemmas. Bee uskaltautui pisimmillään n.6 metrin päähän, istahti, katseli ympärilleen ja totesi paremmaksi kontata takaisin.

55.

Maistatin pojille uutta. Kookosmaitoinkiväärichilipapubataattiruoka upposi toiselle, toiseen ei niinkään.

28.6.2012

54.

Annoin poikien kukkua. Oltiin kylässä kivassa paikassa. Hauskat koirat ja hyvien ruokien jälkeiset ilmavaivat teki nukkumisesta pojille ylivoimaisen vaikeaa. Loma se on pikkuisillakin eikä yksi venähtänyt ilta voi olla lapsellekaan kovin vahingollista.

27.6.2012

53.

Hoidin parisuhdetta. Me kuulutaan useampaan riskiryhmään avioeron suhteen. On niin paljon asioita jotka vievät voimavaroja, että parisuhde unohtuu. Appivanhemmat mahdollistivat illan ravintolassa ja elokuvissa. Oli mukavaa.

52.

Tein turvatarkastuksen isovanhempien kotiin. Saavuimme lomaa viettämään apiivanhempieni luokse. Kävin heti alkuun läpi koko kämpän, ehkäistäkseni kaikki selkeimmät vaaratilanteet. Alan olla hommassa melko taitava.

51.

Annoin poikien herkutella kahvipöydässä vatsansa kipeiksi. Sukulainen toisensa jälkeen kävi antamassa pojille keksiä, pullaa ja kuivakakkua. Pojat herkkusuina mussuttivat onnellisina kaiken menemään. Kerrankos sitä juhannusta vietetään ennen kuin täytyy oikeasti alkaa kasvattaa ja rajoittamaan.

50.

Jäätiin mökille, kun pojat niin nauttivat olostaan. Oltiin tehty suvulle selväksi, että ollaan juhannuksena mökillä mahdollisesti vain yksi yö, pojille kun kaikki se ihmismäärä ja uusi paikka voi olla liikaa. Todellisuudessa taisin pelätä, että se olisi minulle liikaa. Pojat kuitenkin nauttivat olostaan aivan valtavasti luonnon helmassa hauskojen ihmisten keskellä. Niinpä jäimme vielä toiseksi yöksi, vaikka se tarkoitti minulle toista yötä huonoakin kehnomassa pedissä ja toista vuorokautta poikien perään katsomista merenrannalla ja suku-on-pahin-tyyppistä ilmapiiriä.

49.

Vein pojat saunaan. Eka kerta. Tykkäsivät. Meren rannalla, puusaunassa on hyvä aloittaa.

48.

Tehtiin yhdessä perheen kanssa. Keskosuus on halvaannuttanut perhettämme. Jos ei keskosuus, niin kaksosuus. Usein koemme pojat esteeksi tehdä sitä sun tätä. Nyt ensimmäisiä kertoja teimme hommia pojista huolimatta pojat mukaan ottaen. Matot on nyt pesty ja aivan mahtava kirpparilöytö tehty.

21.6.2012

Ajatuksen tynkä

Olen viime aikoina lukenut paljon juttuja lastenhuostaanotoista, lastensuojelusta, perheiden hyvinvoinnista jne jne. Niiden pohjalta päässäni on kehkeytymässä ajatus. Se on vielä tynkä. Koitan saada ajatuksen kasaan ja jotain todellista sanottavaa tekstiksi. Aihe on vaikea, eikä se punainen lanka ja oikeat sanat tunnu löytyvän. Tässä kuitenkin nyt alkuun se tynkä: 

Minä koen itseni hieman paremmaksi äidiksi kun käytän lapsilleni kestovaippoja ja syötän jälkikasvulleni kotona tehtyä luomuruokaa. Koen onnistuneeni äitinä kun leikin opettavaisia ja kehittäviä leikkejä lasteni kanssa.
Perheemme tilanne on sellainen, että välillä voimat kuluvat muualle. Turvaudun kertakäyttövaippoihin, purkkiruokaan ja sohvalla silvusilmällä poikien seuraamiseen. Niinä iltoina koen olevani kelvoton.

 
Me hyväosaiset vanhemmat unohdamme liian usein, että hyvään vanhemmuuteen ei muuta tarvita kuin pitää huoli perustarpeista: ravinto, uni, turvallinen ympäristö, hellyys ja hygienia. Ne riittää. Toki, jos omat voimavarat riittävät, ei ole väärin tehdä enemmänkin.
Väärin on asettaa oma vanhemmuus ehdottomaksi rajaksi hyvälle vanhemmuudelle. Tai ei edes välttämättä oma, vaan se minkä omassa päässään on kehitellyt kuvaksi täydellisestä vanhemmasta.


Olen viime viikkoina koittanut keskittyä siihen todelliseen huonon äidin rajaan. Ärsyttää, että koen itseni niin usein huonoksi äidiksi, kun todellisuudessa olen kovin kovin kaukana moisesta.



47.

Pohdin elämäämme. Mietin tilannettamme järjellä ja tunteella. Näen taas ainakin hetekellisesti selvemmin, mitä pitää tehdä ja mitkä odotukset on vaan vähän liikaa.

46.

Kehuin ja kannustin.

19.6.2012

45.

Pyykkäsin. On taas puhtaita vaippoja ja vaatteita päälle pantavaksi.

44.

Nukutin lapsen. Pojat yleensä laitetaan nukkumaan, eikä nukuttamiselle ole tarvetta. Nukku-MAtti oli tainnut tällä kertaa unohtaa, että huoneessa on kaksi lasta ja niin toinen tarvitsi hieman apua unen päästä kiinni saadakseen.

15.6.2012

42.

Hoidin ja lohdutin loukkaantunutta. Toinen pojista sai huuleensa mojovan muksauksen. Huuto oli valtava ja verta valui, kun ehdin paikalle. Hain jääpuikon imeskeltäväksi, pidin sylissä, lohdutin ja rauhoittelin. Potilaan rauhoituttua tein tarkemman tarkastuksen, ei tikkien tai hammaslääkärin tarvetta. Lopuksi suoritin vielä rikospaikkatutkintaa. Muksauksen alkuperä jäi selvittämättä. Pitänee kutsua Horatio paikalle.  

41.

Siivosin. En mitään valtavaa suursiivoa vaan perus päivän siivot. Pyyhin pöydän, lakaisin lattian, keräsin roskia ja leluja, pyyhin pöydän uudestaan, lakaisin lattian uudestaan, tyhjensin tiskikoneen, täytin tiskikoneen, pyyhin syöttötuolit. Sellaista perussiivoa, joka pitää asunnon elettävänä ja turvallisena.

13.6.2012

40.

Ruokin lapseni. Säännöllisesti ja monipuolisesti.

39.

Pesin lapseni. Suihkuteltiin, höönattiin korvat ja hampaat. Kynnetkin tarkistettiin, mutta niille ei tullut tehtyä mitään.

12.6.2012

38.

Vaihdoin lapseni vaipan. Olin tänään homman kanssa tavallistakin kunnollisempi. Kakkavaipankin vaihdoin heti, enkä "äiti lukee tän jutun loppuun"-tyyliini.

10.6.2012

Arkiset hyvät

Päätin omistaa alkavan viikon arkisille hyville. Siis niille ihan perusperushommille, jotka tulee tehtyä joka päivä, mutta joita ei itse edes laske yleensä hyviksi teoiksi. Vaipanvaihdot, syöttämiset, lasten hampaiden pesut. Niitä hyviä tekoja, jotka ovat äitiyden ja vanhemmuuden perusta. Joita minä pidän itsestäänselvyytenä, mutta niin kovin moni lapsi vain haaveilee moisesta huolenpidosta. Se on ihan älyttömän surullista.

*

Päätin aluksi, etten käytä tässä blogissa lainkaan tunnisteita. Nyt mieleni on muuttunut. Kunhan keksin hyvät kategoriat hyville teoille, niin liitän tunnisteet myös tähän astisille. Mielessä on kategoriat kuten arkiset hyvät, ilon hyvät, ideologiset hyvät ja vastuulliset hyvät. Jos tulee mieleen hyviä, niin kertokaa.


37.

Järjestin puitteet syömisharjoittelulle. Monien asioiden summana minusta on tullut vastoin tahtoani sellainen äiti, joka tekee lapsen puolesta estääksen sotkun ja sekamelskan. Tätä menoa pojat eivät ikinä opi syömään itse. Niinpä tänään otin asiakseni hankkia suojat ja systeemit: Lattian suojaksi työtuolin muovialunen, muovikulhoja ja lautasia sekä ikkunanpesulasta. Nyt ei ole enää tekosyynä hajoavat lautaset, arka parkettilattia tai siivoamisen hankaluus. Iltapala oli poikien mielestä hulvaton.

36.

Kellin lasteni kanssa. Pojat tykkää kun äiti rojahtaa lattialle ja äidin päälle saa kiipeillä. Se nauruttaa kaikkia ja on kivaa.

8.6.2012

35.

Pyysin hieman enemmän kuin oli sopivaa. Soitin viimetingassa lääkärille ja vonkasin perjantain viimeisille työminuuteille ottamaan meidät vielä vastaan, vedoten toisen pojan diagnoosiin. Lääkärin jo paukutellessa reseptiä ylityöminuuteilla, vielä kehtasin pyytää tätä tarkastamaan myös toisen pojan voinnin. Onneksi pyysin. Löytyi korvatulehdus molemmilta pojilta, molemmista korvista.

34.

Nielin tappioni. Äitiyttäni olisi hivellyt tulla kotiin ja saada osakseni torviatöräyttelevä ja "Ihanaa että tulit takaisin, meillä oli ihan kamala ikävä"-kylttiä kannatteleva vastaanottokomitea. Sitä ei tullut. Poikien naamoilla käväisi hymy, konttasivat tervehtimään lyhyesti ja jatkoivat puuhiaan. On hyväksyttävä, että noin lyhyellä ajanjaksolla en ole korvaamaton edes lapsilleni.

33.

Vilkutin lapsille heipat hymyillen. Sisällä myllersi huoli ja etuikävä, mutta nielin moiset tunteet. Turha sitä lasten eroahdistusta on lietsoa esiin, jos se ei sieltä itsestään tule.

32.

Laitoin kaiken valmiiksi ja esille hoitajia varten. On jo paljon pyydetty 60+ isovanhemmilta tulla parin tunnin matka, yöpyä vierapatjoilla ja hoitaa kaksosia kahden vuorokauden ajan. Tein kaiken minkä keksin ja voin tehdä valmiiksi helpottaakseni hoitajien hommaa.

5.6.2012

31.

Toimin. Edellisenä yönä unet jäivät torsoiksi. Olisi niin helppoa ollut vain käpertyä sohvalle tuijottamaan näytöltä hömppää ja sivusilmäillä poikien perään. Vaan en antanut väsymykselle periksi. Pyykkäsin, kokkasin, soitin pianoa, lauloin lasten kanssa ja mentiin vielä illalla kävelyllekin. Vaikka kaikki vaatikin hieman ponnisteluja alkuun, oli puuhaäidin mielenlaatuni varmasti miellyttävämpi kuin sen väsymystä kitisevän sohvaröhnöäidin.

4.6.2012

30.

Hidastin tahtia. Ruoka on muuttunut poikien tahtiin isojakoisemmaksi. Sitä pitäisi ehtiä vähän pureskellakin jo. Äidillä taasen jätättää ikään nähden sopivasti ja lusikka heilahtaa ukkeleiden naaman eteen vanhaa hyvää soseruokatahtia. Vihdoin tajusin hidastaa ja antaa jauhamiselle aikaa. Taisivat syödä isomman annoksen kuin aikoihin.

29.

Vaihdoin asennetta. Selitin itselleni, ettei lapseni tahallaan minua valvota. Että ollaan onnellisia kun tähän asti ollaan saatu nukkua yöt rauhassa. Että kuuluu tavaaliseen lapsiperheen elämään, että öisin heräillään, eikä siitä kannata hermojaan menettää.

28.

Leikin lasteni kanssa. Laulu- ja runoiluleikit on pop. Veetään nuottaa, Niin sievästi ratsastaa ja Minnekä laiva menee ovat kärkikastissa.

1.6.2012

27.

Tein jotain muuta. Yleensä en koe tekeväni äititekoja, jos päätän irtautua ja antaa aikaa itselleni. Moisella liian usein selitellään huonoa vanhemmuutta. Nyt kuitenkin olin nimenomaan hyvä äiti kun raahasin luuni pois kotoa. Omalle ajalle oli iso tarve.