Hyvä äiti?

Minä olen hyvä äiti.

Sen unohtaa liian helposti. Illalla sänkyyn kaatuessa tulee mieleen vaan kuinka menetin hermoni syöttäessä, en olisi jaksanut millään vaihtaa sitä kuudetta kakkavaippaa, miten tiskit jäi lavuaariin odottamaan, ja kuinka tänäänkään en jaksanut olla jäjestelmällinen kasvattaja ja malliesimerkki. Miksi en ikinä muista niitä hyviä tekojani äitinä?

Olen aivan varma, että joka päivä teen vähintäänkin yhden hyvän äititeon. Ihan varmasti teen niitä joinain päivinä aivan läjäpäin. Jonain toisena päivänä taas olen varmasti niin väsynyt, että hyvä-äititeko vaatiin hieman ponnisteluja. Välillä se päivän hyvä työ pitää oikein tekemällä tehdä, tuntuu teennäiseltä ja tekopyhältä. Vähän niin kuin partiolaisten ihanne kehittää itseään. Ideana onkin, että kun aluksi keskityt ja tekemällä tee, niin ehkä jossain kohtaa alkaa homma sujua luonnostaan.

On vaikea määritellä mikä on hyvää äityittä ja mikä ei. On vaikeaa edes määritellä mikä kaikenkaikkiaan on äityttä ja mikä ei. Onko kaikki mitä teen äityttä, koska olen äiti? Onko kestovaipoilla mitään tekemistä äitiyden kanssa? Näitä asioita koitan pohtia vuoden aikana. Teillä lukijoilla on omat näkemyksenne äitiydestä ja vieläpä hyvästä äitydestä erikseen. Kommentoida saa, mutta muistathan kunnioittaa yritystäni kehittyä parempaan suntaan. Hampurilaispalaute kunniaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti