5.6.2012

31.

Toimin. Edellisenä yönä unet jäivät torsoiksi. Olisi niin helppoa ollut vain käpertyä sohvalle tuijottamaan näytöltä hömppää ja sivusilmäillä poikien perään. Vaan en antanut väsymykselle periksi. Pyykkäsin, kokkasin, soitin pianoa, lauloin lasten kanssa ja mentiin vielä illalla kävelyllekin. Vaikka kaikki vaatikin hieman ponnisteluja alkuun, oli puuhaäidin mielenlaatuni varmasti miellyttävämpi kuin sen väsymystä kitisevän sohvaröhnöäidin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti