Ajatuksen tynkä

Olen viime aikoina lukenut paljon juttuja lastenhuostaanotoista, lastensuojelusta, perheiden hyvinvoinnista jne jne. Niiden pohjalta päässäni on kehkeytymässä ajatus. Se on vielä tynkä. Koitan saada ajatuksen kasaan ja jotain todellista sanottavaa tekstiksi. Aihe on vaikea, eikä se punainen lanka ja oikeat sanat tunnu löytyvän. Tässä kuitenkin nyt alkuun se tynkä: 

Minä koen itseni hieman paremmaksi äidiksi kun käytän lapsilleni kestovaippoja ja syötän jälkikasvulleni kotona tehtyä luomuruokaa. Koen onnistuneeni äitinä kun leikin opettavaisia ja kehittäviä leikkejä lasteni kanssa.
Perheemme tilanne on sellainen, että välillä voimat kuluvat muualle. Turvaudun kertakäyttövaippoihin, purkkiruokaan ja sohvalla silvusilmällä poikien seuraamiseen. Niinä iltoina koen olevani kelvoton.

 
Me hyväosaiset vanhemmat unohdamme liian usein, että hyvään vanhemmuuteen ei muuta tarvita kuin pitää huoli perustarpeista: ravinto, uni, turvallinen ympäristö, hellyys ja hygienia. Ne riittää. Toki, jos omat voimavarat riittävät, ei ole väärin tehdä enemmänkin.
Väärin on asettaa oma vanhemmuus ehdottomaksi rajaksi hyvälle vanhemmuudelle. Tai ei edes välttämättä oma, vaan se minkä omassa päässään on kehitellyt kuvaksi täydellisestä vanhemmasta.


Olen viime viikkoina koittanut keskittyä siihen todelliseen huonon äidin rajaan. Ärsyttää, että koen itseni niin usein huonoksi äidiksi, kun todellisuudessa olen kovin kovin kaukana moisesta.