Täydellinen äiti

Ei tule mitään. Ei onnistu enää rajaus huonon äidin vastakohtiin. Niin hyvä äiti en ole, että tietäisin 365 tapaa olla huono äiti. Parempana rajauksena pidän Marikan mainitsemaa äitiydestä iloitsemista. Hyvä äititeko on sellainen, joka saa minut iloitsemaan äitiydestä.

Tässä kohtaa on oltava tarkkana. Olisin voinut kirjoittaa äsken "hyvä äiti teko on sellainen, joka saa minut tuntemaan itseni hyväksi äidiksi".
Jos olisin kirjoittanut niin, olisin kaivanut itselleni mojovan sudenkuopan. Päässäni on iskostuneena kuva täydellisestä äidistä. Sellaisesta joka imettää vähintään vuoden ikäiseksi, tekee sen jälkeen kaiken ruuan lapsilleen itse luomuraaka-aineista, käyttää kestovaippoja ja kantaa lapsensa liinassa. Tämän äidin kotona on aina puhdasta, tavarat paikoillaan ja tallessa. Lapsilla on aina siistit vaatteet ja iloinen mieli. Äiti vie lapsiaan ulos juuri sopivasti, leikkii, puuhaa ja askartelee lastensa kanssa täydellisen kehittävästi. Ja kuitenkin löytää vuorokaudesta aikaa myös itselleen, näyttää aina hyvältä ja on aina tyytyväinen ja onnellinen.

Tuo täydellinen äiti, on se mitä mielestäni aina tulee tavoitella, vaikka en edes usko tuon myyttisen otuksen olemassaoloon. Jos lähtisin tavoittelemaan tuota, en varmasti iloitsisi. Joutuisin pakottamaan itseni päivittäin tekemään enemmän kuin mihin voimani tai vuorokauden tunnit riittäisivät. Pienen virheen sattuessa menettäisin uskoni hyvään äitiyteen. Olisin lopulta ahdistunut ja stressaantunut koko ajan. Enkä siis taaskaan olisi tuo täydellinen äiti. Kaiken lisäksi, olisin iloton äiti. Iloton äiti = iloton koti = iloton lapsi = epäonnistunut äiti.

En joka päivä tee täydellisen äidin sankaritekoja. Silti joka päivä jossain kohtaa nauran lasteni kanssa. Vähintään kerran päivässä katson lapsiani hölmö hymy kasvoillani ja olen pakahtua onnesta. Joka ilta olen iloinen, että olen äiti.